TUNING MY DRESS

Tilasin eBaysta jokin aika sitten vaaleanpunaisen (tietenkin) mekon, jonka timanttimainen kirjailu olikin todellisuudessa hiukan köyhää verrattuna tuotteen kuvaukseen. 8 euron hintaan nähden en ollut tästä kovin yllättynyt ja olinkin varautunut tuunaamaan sitä hiukan itse tarpeen vaatiessa. Mulla oli jäänyt jostain hopeisia/pinkkejä strasseja, jotka päätin käyttää nyt hyödyksi.

Nappasin myös valkoisia pieniä helmiä noista korvakoruista, koska en niitä enää käytä muutenkaan. 

Mun kuvanmuokkausohjelma kaatui kesken kaiken, ja samalla jotenkin kummasti tuhosi tiedoston tosta lopputuloksesta samalta etäisyydeltä kuin ennen-kuva, mutta kyllä tosta kauempaa silti näkee, että koristeita on vähän enemmänkin kuin vaivaiset parikymmentä! :D 

Mä tykkään tuunailla vaatteita/muokata niitä silleen että niitä tulee sit myös käytettyä. Tällä hetkellä mun itseasiassa tekis mieli ostaa JC:stä uudet farkut ihan vaan sen takia, että saisin tuunata niistä mieleiset, kun ei mulla ole mitään hyviä "vanhoja" farkkuja. Joskus myös löydän kaupasta jotain kivaa, mut en oo viittiny jättää sitä kauppaan jonkun pikkuvian takia, vaan ite vähän tuunaan vaatteesta mieleisemmän. 

Synttäri-illalta ei oo kyllä ainuttakaan järkevää kuvaa, mutta tässä loppukevennykseks mun bestiksen tunteella vääntämä kortti ;D 

xoxo, Vanity

These boots are made for walking

Mä etsiskelin tosi kauan netistä ja kaupoilta "bootseja" jotka ei ois kärjestä liian terävät, sisältäis runsaasti kultasia yksityiskohtia ja sekä hieman villin lännen meininkiä. Pari viikkoa sitten bongasin nää Brandokselta ja oon nyt viikon käyttänyt näitä - PURE LOVE!

Jos jostain täytyy antaa miinusta niin siitä, ettei nää ole aitoa nahkaa, plus siitä, että kantalaput kuluu näissä aika nopsaa. Tosin äiti sanoi viime viikolla aika osuvasti: ei tuolle neidille kannata ostaa mitään sellaista mikä säilyy hautaan asti, kun ei se vuoden päästä noita enää pidä. 

Ja bootseillahan oli hintaa 70 euroa, ei sillä hinnalla välttämättä saa mieleisiään bootseja laadukkaina. 

Tää viikko on hurahtanut hirmu nopeesti ja luulen, että koko loppu lokakuukin hurahtaa. Huomennam astun aikuisten kirjoihin ja musta tulee  lain silmissä aikuinen. Alotin jo muutama viikko sitten autokoulun, ja ens viikolla mulla on ekat ajotunnit. Ootan mielenkiinnolla et miten tyttö joka hädin tuskin skootteria osaa ohjata, pärjää nelipyöräisen möhkäleen ajamisessa. 

Huomenna toivottavasti tulossa jotain pientä synttäripostingia, vaikka juhlinta alkaakin jo tänään! ;)

xoxo, Vanity

Mikään ei onnistu

Täällä on ollut taas kovin hiljaista, mut nyt mulle yhtäkkiä iski tarve kirjoittaa asiasta joka mua on pitkään vaivannu. 

Multa on paljon ja usein toivottu et laittaisin jotain lauluvideota piiiitkästä aikaa tulemaan niinkuin joskus. Saan kamalia omantunnontuskia kun sellasta kovasti toivotaan enkä saa sellaista aikaseksi. Oon jotenkin tullut paljon epävarmemmaksi omien taitojeni suhteen. Saan ensin jonkun inspiksen mut sit toteanki "äh tää kuulostaaki ihan kauheelta en mä halua esittää tätä" ja homma jää sikseen. Parin viikon jälkeen sama homma

toistuu. 

En tiiä ehkä toi johtuu siitä et verrattuna esim 3-4 vuotta takaperin musa oli juttu jota haluun ainoostaan tehä. Jossain vaiheessa tuli fiilis että mun kehitys tyssäs eikä se jatkunu niinku aiemmin. Sellane riittämätön olo - ja sit mä tajusin ettei tästä tuu mun ammatti, mun pitää keksii jotain muuta kiinnostavaa, tuntu etten oo tarpeeks hyvä tähän hommaan. 

Tiedän etten sais ajatella sitä asiaa noin ja olla tämmönen tyhmä pessimisti. Okei, faktahan on se, että musalla on törkeen vaikee itteensä elättää ja oon sen verran aikuistunut tosta 15-vuotiaasta, että haluun hankkia "kunnon" ammatin ja tätä musailua teen sit vaan omaks ilokseni. Mut en ymmärrä itekään, että jos kerta soitan ja laulan omasta ilosta, miks teen siitä niin kauheen stressin..? Oon hirveen itsekriittinen, esimerkiksi tän kuvan postauksista musta tuntuu että puolet on aivan hirveitä ja tarkennukset päin kuuluisaa. Ärsyttävää.

Toivon siis ettei kukaan tunne suurta pettymystä siitä, että teidän toiveen toteutumiseen laulupostauksesta voi todellakin mennä hiukan aikaa. Mut heti kun "löydän" taas itseni niin kyllä te mun lauluamista pääsette kuuntelemaan :)

Tämä viikonloppu tulee touhuiltua rauhallisissa merkeissä - toisin kuin viime viikonloppuna olin pää kolmantena jalkana menossa. Ehkä mä saisin äidin taas mun hovikuvaajaksi niin jos kuvat kelpaisi tälle pikku Neiti Itsekriittiselle. 

Niin ja sen haluan vielä sanoa, että vaikka teitä ei hirveän montaa ole joka mun juttujani täällä kattelee, niin jokainen teistä on mulle tärkeä, vaikkei aina siltä ole vaikuttanut kun en ole ollut aktiivinen. 

xoxo, Vanity